Siemenpuu

Ajan omituinen pysähtynyt juoksu

kiertyy siemenestä puuksi,

tuhannen vuoden pylvääksi

harottavin oksin

maan soran ja taivaan välille,

juuripaaluna pyhä pilari,

shamaanin juoksu ylös ja alas.

Ajan siemen

alun ja lopun välillä,

siemenessä alku ja loppu,

siemenkuoren läpi luikerteleva itu, käärme,

puhuva käärme, kasvot,

mustat silmät,

pyhä luku,

ajan itsesiitos,

siemenestä luikerteleva ajan spiraali.

Katedraali

Ääni, hiljainen,

joka väreili, kosketti, täytti tilaa,

kosketti seiniä, lasimaalauksia,

ylös nousevia kapeita lasimaalauksia,

auringon valosiltoja pylväiden välissä,

ääni hiljainen,

tavoitti arasti seinien ja pylväiden, kaarien pyhiä lukuja,

mittoja,

hengen täyttämää tilaa,

ääni hiljainen, rukous

kosketti Jumalan silmien pintaa,

liukui pintaa myöten ajan yli, ohi ja ulkopuolelle.

YÖN KUKKA

HUONEESI VERHOJEN TAKANA

KATSOT

ULOS KADULLE, YKSIN, YKSINÄINEN,

ODOTAT  KATSETTA

JOKA RIISUU JO OVELTA,

KÄSIÄ KULKEMAAN KEPEÄSTI RINNOILLA,

HUULIA PURISTAMAAN NÄNNEJÄ.

ODOTAT IKKUNAN TAKANA MIESTÄ

LÖYTÄMÄÄN HUONEESI,

SULJETUN OVEN,

OTTAMAAN SINUT YÖN HIMMEÄN KUKAN

PIMEÄN HUONEEN

MUSTAN OVEN EDESSÄ.

 Pääkansiooni viittaava runo                                                          PÄÄKANSIO HTTP://WWW.RAJARAILONA.COM/

RUNOMATKAT

JOTKUT RUNOILIJAT  VIISASTELEVAT MATKASTA

JA MATKALLA OLEMISESTA,

EIVÄT OLE MATKALLA OIKEASTI:

TEKEVÄT SANOILLA MATKAA,

KÄSITTEILLÄ,

MIELEN KUVILLA.

TEKEVÄT MATKOJA KAMMIOISSA,RUNOILIJOIDEN TEMPPELEISSÄ,

KAPAKOISSA,

RUNOMATINEOISSA,

KÄSILLÄÄN EIVÄT KOSKETA MATKAA,

EIVÄT TUNNE MATKAN TUSKAA, ILOA, ODOTUSTA JA TAAS LÄHTEMISTÄ, LÄHTEMISEN KOSKETUSTA,

HAJUJA, KIPUJA, JANOA JA NÄLKÄÄ,

NAISEN KOSKETUSTA PIENEN KAUPUNGIN PUISTOSSA,MAKSETTUA TYYDYTYSTÄ.

EIVÄT HALUA AIKAA,

EIVÄT HALUA NÄHDÄ IHMISEN RUSENTUVAA ELÄMÄÄ TÄSSÄ,

EIVÄT AJAN LIKAISIA KUVIA, EI SAA YMMÄRTÄÄ; EI NIITÄ,

NE RIKKOVAT RUNON TYYLIN,

VAPAAN TYYLIN, JOSSA VIISAUS RATSASTAA SIEVILLÄ SANOILLA KUIN MIES NUKKEVAIMOLLAAN.

EI SAA YMMÄRTÄÄ;  AJATUKSET LIIMATAAN PIENIIN KOVAKANTISIIN VIHKOIHIN.

SANAT YHTÄ IRRALLISIA KUIN AIKA,

PIRSTOUTUNUT RUNO,

PILKUTON TEKSTI AJAN VIIVALLA, RUNOILIJAN HOURE JA KUVITELTU VIISAUS,

ILMASSA LEIJUVA HÖYHEN

KEVYT TUNNE

JA KESKILUOKAN ELÄMYSMATKA.

 Runoalbumista "Matkalla". Kotisivuiltani http://www.rajarailona.com/

 Samalta kotisivulta albumista "Helsingin päivät ja yöt":

Pihapuu itki

Ratsastin sinulla  yli kesän ja syksyn,

mutta olit kylmä hevonen,

juoksit omille teillesi

omiin maailmoihisi,

säikkyyn kiitoon,

pois, jonnekin kauas,muistojen taakse,

aikaan, hetkiin, kun joku otti kysymättä,

luvatta,

pienen tytön pimeässä yössä.

Yhtenä aamuna olit pois,

ikkunan edessä,

vastapäisen talon ikkunat katsoivat huoneeseen

ilman tunnetta, ilman myötätuntoa.

Pihapuu itki keltaisia lehtiä alas.

Istuit ja tuijotit itseesi,

pois, matkalla,

jossain

ja minä olin yksin,

sinä yksin. En minä osannut tehdä mitään.

Ei ollut sanoja.

Kotisivuillani on laajeneva kansiovalikoima runoutta, luontovalokuvia, Venäjää käsittelevää poliittista kirjoittelua, ympäristöasioita ja kivirakentamisen tietosivuja valokuvineen.

Tee URL-linkitys kotisivuilleni osoitteeseen  HTTP://WWW.RAJARAILONA.COM/. Kiitän.